Koneen sielu

Jeremy Clarkson esittelee teoksessa Se ei ole vain kone (Atena 2008) laitteita, joilla on sielu. Top Gear -ohjelmasta tuttu menopelin testaaja on valinnut kirjaansa vempeleitä omien mieltymysten mukaan. Skaala on ilahduttavan laaja: Concordesta Kalashnikoviin, lentotukialuksesta Alfa Romeoon. Clarkson löytää jokaisesta laitteesta jotain henkevää.
Esimerkiksi Concorde on Clarksonille ilmentymä siitä, mihin ihmiset pystyvät, kun on tarpeeksi resursseja.  Kirjailija tuo hyvin esiin sen tarinassa olevan traagisen käänteen. Tämä ylivertainen lentokone osoittautuu turhakkeeksi. Se on nopea, mutta kallis ja matkustajakapasiteeltiltaan kehno. Aika ja polttoainekulut ajavat sen ohi. Vuoden 2000 onnettomuus lyö lopullisen sinetin alumiinikuikan uralle.
Jos olisin itse kirjoittanut tämän kirjan, olisin esitellyt ainakin polkupyörän ja Trangia-keittimen. Niissä on ajatonta yksinkertaista toimivuutta, suurta selkeyttä, kun idea muuttuu toiminnaksi.
Isäukkoni esittelisi luultavasti saunavastan (vaikkei sitä koneeksi voi sanoakaan).
Clarkson luonnehtii yleisesti laitteiden sielukkuutta. Minä paikantaisin sielun.
Pyörän sielu on keskiössä. Siinä polkeminen muuttuu pyörimiseksi ja saa hyötysuhteltaan ylivoimaisen kulkuvälineen liikkeelle ja katoamaan mutkan taa.
Retkikeittimen sielu on sen polttimessa; liekkireikien takana, pohjalla tai seinämässä kiinni. Siellä se on Marinolin nuoltavana, sen polttajana. Se on ainoa retkikeittimen paikka, jonne ei voi nähdä.

Siellä jossain, retkikeittimen sielu.

Ja saunavasta. Näin on kerrottu. Sen sielu on oksapunoksessa, joka sitoo vastakset yhteen. Jos lehvät on kiinnitetty toisiinsa kumirenksulla, ei vastassa ole sielua. Muista tämä, saunoja.