Hakukoneenkuljettajan juttuja vaeltamisesta, tiedonhausta, kirjastoista...

tiistai 15. joulukuuta 2009

Pikkujoulupuhe 11.12.2009

Hyvät rouvat ja herrat, leidit ja gentlemiehet.

Erinomaiset työtoverit.

Juhannus on pelastettu. Virginialainen on saapunut Suomeen.

Hyvät ystävät.

Pikkujoulupuhe on taitolaji, varsinkin ensikertalaiselle.

Joulua ja suhtautumista joulun viettoon on niin monenlaista.

Mitä siitä uskaltaa oikein sanoa? Kuin että joulu tulla jollottaa tai jotain muuta arkipäiväistä.

Puheessa pitää ottaa huomioon tyyli ja myös pituus.

Keliolosuhteet vaikuttavat. Tuuleeko liikaa, tuleeko räntää ja mistä suunnasta? Perutaanko hyppykierros, jatketaanko kisaa ensi viikonloppuna Norjan Beitöstölenissä? Kestääkö hyppypuku?

Ehkä onkin paras puhua jostain muusta. Vaikkapa kirjastoista

Niissä kun on jotain erityistä. Niissä on arkipäiväisyyteen kätkeytyvää suuruutta.

Ihmiskunnan kehityksessä kirjastot ovat olleet rauhanomainen ja muutenkin hyvin humaani voimatekijä.

Se on iso asia, josta meidän kirjastoammattilaisten kannattaa olla ylpeitä, ja jota meidän pitää vaalia arkipäivän työssämme.

Se pitää muistaa
  • kun lainoja pitää karhuta
  • kun verkko ei toimi
  • kun opetustilaa ei löydy
  • kun monenmoista palaveria pukkaa
  • kun pitää suunnitellla tulevaa ja tässä nykyhetkessäkin olisi tarpeeksi tekemistä.
Kuitenkin. Arvoisa Nobel-komitea.

Ehdotan että ensi vuonna Rauhan Nobel annettaisiin kirjastoille.

Näillä sanoin julistan 20. talviolympialaiset avatuiksi!