skip to main |
skip to sidebar
"Oli näissä rannattomissa erämaissa elukkaa vaikka minkälaista, lentävää ja juoksevaa. Talvenkin paksuissa lumissa niitä liikkui, ja keväällä suuret kesälintujen laumat ajoivat aurojaan halki-ilmaan,niin että siivet suhisivat. Ja sitten täällä komeat kurjet kenokauloin kahlailivat aukeimmilla nevoilla luikkaillen sadeilmoiksi ja laittaen kaksoispojat joka kesä. Täällä nevakuovit pitkänokka, kiljuen lentää laukoili hongankelosta toiseen, ja suokurppa viklutti sekä tuulenjäpijä, virkaheitto käki, haukkalintuna neva-aukeoilla hassuna räpötteli ilmassa. Rämäkkömailla vanhapiika, hullu taivaanvuona, kitkutti ja ketkutti ja huusi »mähähä-häätänsä» hymistäen, niin että melkein koko rämäkkö liikkui. Kankailla nokisten palokantojen kimpussa nikkaroi musta, punalakkinen palokärki pärryttäen kelopuuta ja huutaa pillaten, jotta ilmatkin poudistuivat, mutta taas väliin ruikuttaen roskailmoiksi. Siellä myös koro, kirjava hongankolistaja, nakutteli pökkelön kylkeä. Kotonaan olivat täällä koppelo- ja kanahaukat, samoin kuin kissapöllöhaukat sekä merkillinen korppi, suurien sydänmaiden musta mies, joka eläin rauskojen vierillä tovereineen väliin ronkkui ja tapella rähjäsi ennustaen ilkeitä ilmoja." (Samuli Paulaharju, Suomenselän wieriltä, 1930)
