Että näin

Uusliberalismin päivä on selkeästi iltaruskossa,
samoin näillä mekanismeilla toimivan hyvinvointivaltion.
On löydettävä ja lyötävä uusi pykälä silmään.
Ihmiskunnan pysyvänä tehtävänä on rakentaa itsestään tarina,
jossa hyvä pääsee mutkikkaiden vaiheiden jälkeen jatkoon,
aina jatkoon niukan maalieron turvin.

Menneen talven lumia - vaelluksenpoikanen UK-puistoon 8. - 12.4.2012

(klikkaa kuva  suuremmaksi)

I
Pääsiäissunnuntai. Mikälie hahmo toivotti hyvää matkaa Kiilopään tuntureilla. Laskin mukavan mäen alas metsämaisemiin, ahkio tyrkki vauhtia aisojen välityksellä alaselkään, piti jarrutella. Hiihtelin tasaista maata aikani ja olin Suomunruoktun tuvalla. Kasasin teltan, kävin ennen nukkumaan menoa museossa.

II
Aamulla matka jatkui kelkkauralla eteenpäin. Keli lämpeni pian. Aurinkovoide valui hien mukana pois. Väkeä oli liikkeellä. Joka tuvalla näkyi kulkijoita. Osa porukasta oli liikkeellä latusuksilla ja keveillä rinkoilla. Tšekkiläinen porukka oli myös mennyt näissä maisemissa; kahdella oli kunnon metsäsukset, kaksi meni latusuksilla ja yksi eteni pujottelumonoilla ja -suksilla.

Illaksi saavuin Luirolle. Saunoin.

III
Kolmantena päivänä gepsin suuntanuoli osoitti etelään. Tulin kymmenen kilometrin hiihtelyn jälkeen Karapuljun tuvalle puolelta päivin. En ollut käynyt täällä aikaisemmin. Kaikki oli täällä paikallaan.

Kesällä tänne pääsee veneellä Lokan tekojärveltä. Joanna Lumley voisi soutaa minut tänne sitten, kun olen vanha ja viisas.

Kaksi nuorta poroisäntää pistäytyi kelkoillaan taukoa pitämään. Aitoja olivat korjaamassa, Vuotsosta olivat lähtöisin. Heidän jälkeen vanhempi pariskunta tuli ahkioineen Tuiskukurusta.

Iltapäivä meni loikoillessa ja ihmetellessä, ajan kanssa ollessa. Kävin hiihtelemässä suunniteltua reittiä eteenpäin. Kuuntelin iPodista Huovisen Hamsterit-kirjasta tehdyn novellin. Toiveikas talvimieli. Kännyn sääennuste kertoi kelin kehnonevan moneksi päiväksi.

IV
Aamulla oli nollakelin myräkkä, jäljet peittävä, kaiken kastava. Yksinkulkija pohti vaihtoehtoja ja päätyi siihen, että oli järkevintä kääntyä Kiilopään suuntaan. Sompiojärven ja Nattasten seutu jäisi äimisteltäväksi seuraavalle reissulle. Kymmenen kilometrin matka Karapuljusta Tuiskukurun tuvalle otti neljä ja puoli tuntia. Eipä ollut kelissä hurrraamista Luirojärveltä tulijoillakaan. Yksi porukka tuli tuvalle puolen yön aikaan, iso ahkio oli pitänyt jättää matkan varrelle, kun se oli alkanut alamäessä kerätä kaikki lumet Ampupään kupeesta.



V
Viimeinen reissupäivä, päätin tehdä loppurutistuksen. Tavoitteena oli urakointi Kiilopäälle. Edellisenä iltapäivänä oli yksi taivaltaja jatkanut matkaa samaan suuntaan suojaisempia metsämaisemia pitkin - siinä oli minulle aamuksi valmis ura. Keli jatkui kosteana, lunta ei tullut kuitenkaan niin paljon kuin eilen. Pidin lounastauon Kotakönkäällä. Suomujoessa oli vahva jää. Siitä yli ja äheltämään Hikiojan vartta ylemmäs. Maisema alkoi muistuttaa grafiikkaa. Hanki kantoi, keli parani.


Tunturipaljakalla kulkee viitoitettu reitti Kiilopäälle. Sitä on hyvä mennä, pilvessäkin. Horisonttia ei näkynyt. Abstraktit näkymät sekoittivat tajun siitä, mentiinkö ylös vai alaspäin. Alamäen tiesi alkavan, kun ei tarvinnut vauhtia sauvoilla lykkiä. Ennen Kiilopäätä saavutin uran tekijän ja kiittelin häntä. Kulkijan ahkiosysteemi muodostui kolmesta toisiinsa kytketystä pienestä ahkiosta. Erämaan juna.

Tulomatkalla bussissa ja ensimmäisenä reissupäivänä oli vaeltamisen idea hukassa. Ihmismaisemiin palattua kuitenkin polte seuraavaan reissuun oli jo kova. Todennäköisesti ensi keväänä seikkaillaan taas näissä samoissa maisemissa.

Väyrynen on kova bändi (aiemmin julkaisematon keikka-arvostelu)

5.10.1993 Minnansali, Jyväskylä

Syysrundi toi Väyrysen Jyväskylään sateentuhnuisena lokakuun iltana. Tuusula-grungen legenda astui tarkasti klo 16.30 satapäisen yleisön eteen.

Suhtkoht iäkkään fanijoukon odotus oli palkittu – älykkörillit nokalla Väy aloitti show:n varman päälle kappaleella Suora kansanvaali. Puhe rullasi alusta alkaen rennosti, mutta samalla tiukasti ilman turhia tilutteluja. Poliittinen street credibility näkyy ja tuntuu.

Seuraavaksi oli vuorossa vanha cover Suomen geopoliittinen asema. Siitä oli hyvä siirtyä kappaleeseen Ulkopolitiikka on presidentinvaalin pääkysymys ja pitemmittä puheitta Wagner-poppiin Sisäpolitiikassa presidentin tehtävänä on huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa.

Kun Suomi sukelsi lamaan oli kuultu, vuorossa oli keikan kohokohta, moniosainen On muutoksen aika, jonka soolossa Väyrynen luukutti analyysin maailman tilasta.

Varsinainen setti päättyi mainosrenkutukseen Minä olen kirjoittanut kirjoja, ostakaa kirjoja. Yleisön pyynnöstä Väy esitti vielä mm. Karjalan kysymyksen ja kappaleen Olen kokenut kiusantekoa. Keikka loppui hitaaseen balladiin. Kriisitietoisuuden sävelet korvissaan porukka sai käppäillä ulkoilmaan.

Soundit pysyivät koko ajan nasevina ja selkokielisinä. Kokonaisvaikutelma oli positiivinen. Kuitenkin tietty ulkokohtaisuus vaivasi, maailmoja syleiltiin liian abstraktilla tasolla. Totaalinen elämys jäi allekirjoittaneelta kokematta. Väyrynen oli hyvä sanan neutraaleimmassa merkityksessä.

Hyvin sanottu - Tiedonhankinnan opetuksen merkityksestä

"Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole kysymys vain siitä, miten koulutuksen tarjonta mukautuu muuttuviin vaatimuksiin, vaan myös siitä, minkälaisia valmiuksia se antaa oman osaamisen kehittämiseen työuran aikana. EK:ssa on viime aikoina kiinnitetty yhä enemmän huomiota siihen, miten opetetaan, eikä vain siihen, mitä opetetaan. Kyky tehdä yhteistyötä muiden kanssa, kyky hankkia tietoa ja hyödyntää erilaisia tietolähteitä, esiintymistaito sekä halu kokeilla ja olla rohkea ovat kaikki esimerkkejä työelämässä tarvittavista taidoista, joiden valmiuksia voi kehittää nykyistä paremmin jo peruskoulutuksesta alkaen."

Jaana Lehto, Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja, Helsingin Sanomat 14.8.2011