Kävin IFLAssa

76. kirjastoalan IFLA-konferenssi järjestettiin Göteborgissa 10. - 15.8.2010 (IFLA = International Federation of Library Associations). Tapahtuman teema oli “Open access to knowledge - promoting sustainable progress”. Paikalla oli kolme ja puoli tuhatta kirjastolaista kaikenlaisista kirjastoista ympäri maailmaa.

Meille kävijöille oli tarjolla monipäiväisen konferenssiohjelman lisäksi kirjastovierailuja, näyttely, postereita ja illanviettoa. Oman höysteensä tapahtumaan toi kaupunkifestivaali. Joka ilta oli Götaplatsenillla ilmaisia konsertteja, joissa esiintyi ruotsalaisia bändejä ja artisteja Carolasta lähtien.

Isossa konferenssissa on paljon nähtävää. Siellä kannattaa vaellella vapaasti tai ainakin rauhassa miettiä, mitä reittiä kulkee – kaikkeen kun ei ehdi. Jokainen kävijä tekee itse oman IFLAnsa.

Omalle reitilleni osui esitelmäpuolella seuraavia aiheita

• kirjastojen vaikuttavuuden osoittaminen
• osaamisen kehittäminen
• vihreä kirjasto
• kirjastorakennukset ja tilaratkaisut
• monikulttuurisuus
• mobiilit kirjastosovellukset
• e-aineistojen ja e-kirjojen lukulaitteiden yhteensopivuus
• web 2.0.

Matkaraportin lopussa on linkkejä mielenkiintoisiin esityksiin.

Vietin yhden aamupäivän kiertelemällä paikallisissa kirjastoissa. Kävin kaupunginkirjastossa, kahdessa Göteborgin yliopiston kirjaston toimipisteessä ja Chalmersin teknillisen yliopiston kirjastossa. Räpsin kuvia tila- ja laiteratkaisuista (ks. kuvat & kuvaesitys).

Mankell

Joka aamu oli kaikille ”pakollinen” esitelmä. Yhden niistä piti Henning Mankell, mies, jolla on toinen jalka lumessa ja toinen hiekassa. Tarinankertoja puhui vaikuttavasti ihmisarvosta ja lukutaidosta ja kirjastojen merkityksestä tiedon välittäjänä. Hän kertoi mosambikilaisista katupojista, joiden suurinpana toiveena eivät olleet talot, autot tai muut tavarat, vaan henkilöllisyystodistus ja siis sitä kautta identiteetin saaminen. Tämän saamiseksi piti osata lukea ja kirjoittaa.

Mankell korosti, että kirjastoammattilaisten tulee olla ylpeitä työstään. Kirjasto on tärkeä laitos taistelussa köyhyyttä vastaan kaikkialla maailmassa – ja esimerkiksi Ruotsin kehittyminen on perustunut osin yleisiin kirjastoihin, joista ihmiset ovat saaneet tietoa. Ovatko politiikot unohtaneet historiansa, kirjailija kysyi viitaten kirjastobudjettien leikkauksiin? Mankell sanoi oppineensa enemmän kirjastossa kuin koulussa. Internetistä kirjailija totesi , että se on ainoa hyvä asia, minkä armeija on keksinyt.

Puhe oli hyvää hengen nostatusta kirjastoväelle. Vaikka kirjastot ovat tärkeitä, niin niillä tuntuu olevan maailmanlaajuisesti jatkuva altavastaajan asema esimerkiksi rahoituksesta päättäviin nähden.

IFLA Suomeen 2012

Suomalaista kirjastoväkeä oli paikalla runsaasti. Osittain siksi, että konferenssi järjestetään kahden vuoden päästä Helsingissä. Teemana on ”Libraries Now! - Inspiring, Surprising, Empowering". Talkooväkeä tarvitaan tämmöisen tapahtuman hoitamiseen paljon. Eli jos kansainvälinen meininki kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä järjestäjätahoihin. Ensi vuoden IFLA on Puerto Ricossa.

Göteborg on Helsingin kokoinen kaupunki vailla pääkaupunkimaista pönötystä. Lenkkeily on hyvä tapa tutustua uusiin paikkoihin. Hölkkäsin parina aamuna keskustan läpi Göta-joen rannalle. Sinivalkoiset raitiovaunut kolisivat, vesi lillui kanavissa, satamassa oli majakkalaiva.

Linkit

IFLA 2010 Göteborg

• sisältää linkin ohjelmaan ja esitelmäpapereihin

IFLA 2012 Helsinki

Henning Mankell: To be able to Read and Write – a Question of Dignity

Nuorkirjastolaiset

MARI AALTONEN (Aalto University Library, Espoo, Finland), PETRI MANNONEN (Aalto University, Department of Computer Science and Engineering, Strategic Usability Research Group, Finland) SAIJA NIEMINEN and MARJA HJELT (Aalto University Library, Espoo, Finland):
A collaborative study on the demands of mobile technology on virtual collection development

• todella mielenkiintoinen tutkimus, jossa testattiin kirjastojen e-aineistojen käytettävyyttä lukulaitteissa
• hyödyllistä tietoa aineiston hankinnan kannalta

ANDREAS DEGKWITZ (Brandenburg Technical University of Cottbus, Cottbus, Germany):
The adventure of the ICMC/IKMZ-Building of Cottbus University (Germany)

• Saksalaisen tiedekirjaston muoto on lainaa Aalto-vaasista. Kirjasto on koko seutukunnan maamerkki ja ylpeyden aihe

LISA JANICKE HINCHLIFFE (University Library, University of Illinois at Urbana-Champaign, Urbana, Illinois, USA) and MEGAN OAKLEAF (Syracuse University, Syracuse, NY, USA):
Sustainable progress through impact: the value of academic libraries project

JINGRU HOIVIK (IT Department, National Library of Norway, Oslo, Norway):
Mobile Digital Library in the National Library of Norway

• Android - National Library Test
  
• Vielä kerran web 2.0:n olemus: web ei ole enää pelkästään tiedon vaan myös ihmisten yhdistäjä.
• toisessa esityksessä OCLC:n mies totesi, että älypuhelimiin pitäisi saada enemmän kirjastosovelluksia, kuten esim. Book Bazaar. OCLC on kehittänyt näitä kännyköihin - pääasiallisille alustoille (iPhone, Blackberry & Android). Teki mieli huutaa: haloo, missä Nokia.

DAVID JENKIN (AMA - Alexi Marmot Associates, London, United Kingdom) and PAM USHER (Library Service, Southwark Council, United Kingdom): Southwark's 'stunning exemplar' library: modest investment for maximum effect

• Southwarkin kirjasto pantiin remontissa täysin uusiksi ja asiakastyytyväisyys kasvoi kohisten.
• Kirjaston pitää olla luovuutta edistävä tila ja mahdollistaa kanssakäyminen ja hiljainen työskentely. Siinäpä ne oleelliset haasteet.
• Matalissa hyllyratkaisuissa on käytettävyys huipussaan ja ne luovat turvallisuutta.
  

RODNEY AL (University of Alberta and City of Edmonton, Edmonton, Alberta, Canada) and SARA HOUSE (University of Alberta and Fort McMurray Public Library Edmonton, Alberta, Canada): Going green in North American public libraries? A critical snapshot of policy and practice

• Are digital technologies a sustainable model for access to reading?

JARMO SAARTI and ARJA JUNTUNEN (University of Eastern Finland Library, Kuopio, Finland): Bringing out the best of everyone: a systematic approach to the workplace coaching and learning at the Kuopio University Library, Finland

Kuvat

Mikä se on kirjastolaisuuden olemus, noin yleismaailmallisesti?

Matkalla IFLAAn Göteborgiin, kirjastoväen kokoontumisajoihin.

Perillä Yliperällä 3. - 6.7.2010

Yöjuna toi minut lauantaiaamuksi Kolariin, bussi vei Kilpisjärvelle. Taksi kuljetti E8-tietä Norjan puolelle Didnujoen varteen. Siitä alkoi jalkatyö. Polku seurailee joen rantoja ja vie ylämaisemiin Lossujärvelle. Selän takana hohtavat pitkään Norjan suurtunturit. Rinkka painaa, mutta mieli tuntuu askel askeleelta kevyemmältä.

Loassuhytta sijaitsee rajan pinnassa Norjan puolella.

Tupa on kiinnitetty parista nurkasta vaijerilla kamaraan. Lie tarpeellinen ratkaisu näissä maisemissa.

Rajan ylitys käy täällä ilman muodollisuuksia. Suomen puolella on Lossujärven autiotupa. Rannalla on mukavasti telttapaikkoja. Mansikkakiisseli maistuu.

Yötön ja uneton yö.

Matka jatkuu. Urtasjoen laakso on vehreä.

Könysin Govddosgaisin päälle. Pohkeissa tuntui ja vähän väliä sai pysähtyä huilaamaan ja ihailemaan avautuvia maisemia. Tässä lähistöllä on yksi maamme suurimmista korkeuseroista - yli 560 metriä 2,5 kilometrin matkalla. Seudulla sijaitseva legendaarinen Urtashotelli jäi tarkastamatta, eli seuraavaan kertaan.

High.

Tämä reitinvalinta oli paha. Lumen rippeiden alla rinteissä ovat ontot oltavat, kolkot kivikkoiset purot - sinne ei passaa tippua. Lopussa piti harrastaa vuorikiipeilyä. Selvisin, opin. Hermosauhut olivat alhaalla ansaitut.

Karua on. Toinen yö oli Govdajoen rannalla, lähistöllä Bihpornippat, Pikku-Halti ja suurtunturien perheeseen kuuluva Ridni. Haltin laakea laki näkyi kuuden kilometrin päässä. Kun sade loppui, kun pastaa oli lapioitu koneeseen ja kun voimia tuntui piisaavan, lähdin perusleiristä ylemmäs illalla yhdeksän aikaan.

Haltin kävijälle on levitetty punainen rakka. Nousu on loivahko, mutta puuskututtaa silti.

Olin vieraskirjan mukaan 98116. kävijä Suomi-neidon vanttuun kärjessä.

Kolmas päivä alkoi harmaana Pitsusjärven maisemissa. Pidin taukoa autiotuvassa, kunnes jatkoin matkaa järven viertä alajuoksulle.

Pitsusköngäs tiputtaa vedet 17 metriä alemmas.

Meekonjärven laakso on todella kaunis. Näissä maisemissa vietin reissun viimeisen yön. Kelit vaihtuvat täällä nopeasti. Puolilta öin oli ukkosmyräkkä, joka ravisti telttaa niin että pelotti – oli pakko uskaltaa käydä tsekkaamassa että majoite on kunnolla kiinni. Aurinko palasi näyttämölle aamuyöstä.

Tiistai oli pyhitetty kävelemiselle Kalottireittiä myöten. Reissu oli ohi Hotelli Kilpiksen respassa illalla yhdeksän aikaan.

Näin poroja, sopuleita, piekanan, kahlaajalintuja sekä sopuista ja auttavaista väkeä nuhjuisissa autiotuvissa, keskellä satumaista maisemaa. Hyttysistä ei ollut vielä suurempaa haittaa. Radio ei toiminut, kännykälle ei ollut kenttää. Olin poissa paskalööppien vaikutuspiiristä.

Arkielämän palkintona on vaellusreissu, ja sen palkintona arkielämä; kodin mukavuudet, mutta sitä myötä myös kaikki nykyajan tukaluudet.

Saivaara, Meekonjärven sfinski

Hyvän tekstin ystäville

"Oli näissä rannattomissa erämaissa elukkaa vaikka minkälaista, lentävää ja juoksevaa. Talvenkin paksuissa lumissa niitä liikkui, ja keväällä suuret kesälintujen laumat ajoivat aurojaan halki-ilmaan,niin että siivet suhisivat. Ja sitten täällä komeat kurjet kenokauloin kahlailivat aukeimmilla nevoilla luikkaillen sadeilmoiksi ja laittaen kaksoispojat joka kesä. Täällä nevakuovit pitkänokka, kiljuen lentää laukoili hongankelosta toiseen, ja suokurppa viklutti sekä tuulenjäpijä, virkaheitto käki, haukkalintuna neva-aukeoilla hassuna räpötteli ilmassa. Rämäkkömailla vanhapiika, hullu taivaanvuona, kitkutti ja ketkutti ja huusi »mähähä-häätänsä» hymistäen, niin että melkein koko rämäkkö liikkui. Kankailla nokisten palokantojen kimpussa nikkaroi musta, punalakkinen palokärki pärryttäen kelopuuta ja huutaa pillaten, jotta ilmatkin poudistuivat, mutta taas väliin ruikuttaen roskailmoiksi. Siellä myös koro, kirjava hongankolistaja, nakutteli pökkelön kylkeä. Kotonaan olivat täällä koppelo- ja kanahaukat, samoin kuin kissapöllöhaukat sekä merkillinen korppi, suurien sydänmaiden musta mies, joka eläin rauskojen vierillä tovereineen väliin ronkkui ja tapella rähjäsi ennustaen ilkeitä ilmoja." (Samuli Paulaharju, Suomenselän wieriltä, 1930)

Kansalliskirjasto on digitoinut nettiin Samuli Paulaharjun teoksia https://oa.doria.fi/handle/10024/59674/browse-title

Kansallinen e-kirjahylly - olisiko siinä ideaa?

Nykyinen tilanne on tämä.

Kun kirjasto ostaa asiakkaiden käyttöön verkossa luettavan e-kirjan, se saa samassa kaupassa käyttöoikeuden taustajärjestelmään. Sen kautta aineiston tarjoaja eli kustantaja tai välittäjä antaa e-kirjan saataville ja kontrolloi sen käyttöä. Myyjä voi esimerkiksi rajata sopimuksen mukaan aineiston käytön kirjaston asiakastyöasemiin tai oppilaitoskirjaston ollessa kyseessä opiskelijoille ja henkilökunnalle - sallien pääsyn aineistoon vain heidän verkkotunnuksilla. Kirja voidaan julkaista taustajärjestelmässä juuri passelissa formaatissa ja rajoittaa sen käyttöä esimerkiksi printtaamisen, käyttöajan ja tekstin kopioinnin osalta. Samoin aineiston käytöstä saadaan tilastoja.

Aineisto voidaan myös pakottaa paketeissa ostettaviksi - tai ainakin yhden teoksen täsmähankinnalle on niin suolaiset hinnat, että ostaja taipuu sitten kalliimman paketin ostamiseen - saadaan kuitenkin komea määrä e-kirjoja (,joista suurin osa jää käyttämättä).

Tämä on palvelua, kauppamiehet sanovat. Tarjoamme teille valmiin paketin ja paljon aineistoa. Tässä on www-osoite, laittakaa se kirjaston sivulle tai tiedonhakuportaaliin, tiedottakaa ja opastakaa asiakkaita. Helppoa.

Jotain kummmaa tässä on.

Eli e-kirjaa ostettaessa tulee mukana myös hylly. Painetun kirjan kohdalla tämä tuntuisi aivan älyttömältä.

Tarkemmin ajateltuna se tuntuu hurjalta myös e-kirjan osalta. Koska e-kirjoja ostetaan eri toimittajilta, tulee käyttöömme eri mallisia hyllyjä, toisin sanoen eri järjestelmiä, käyttöliittymiä, joiden käytössä ja opettelussa on vaivaa asiakkaille ja kirjastolaisille.

Mitäpä jos e-kirjojen osalta mentäisiin tässä hyllyasiassa p-kirjan linjoille - eli hylly, taustajärjestelmä olisi kirjaston hallussa? Toisin sanoen kirjastolla olisi oma e-kirjahylly, johon se kartuttaisi rahalla hankkimaansa e-aineistokokoelmaa... julkaisuarkistojahan kirjastoilla jo on vapaasti käytettäville aineistoille.

Tai eipä jäädä puuhastelemaan yksin. Loikataan suoraan kirjastojen yhteistyöhön, joka on alan vahvuus Suomessa.

Kirjastoilla pitäisi olla yhteinen kansallinen e-kirjahylly, johon kustantajat ja välittäjät uskaltaisivat myydä e-kirjoja kirjastokohtaisesti, ihan teoksesta ja kirjaston tilauksesta riippuen ladattavaksi, vain koneella katsottavaksi, lainattavaksi, vuokrattavaksi ... tai peräti asiakkaan ostettavaksi tilanteeseen passelissa formaatissa.

Eli tällainen luotettu alusta, joka säästäisi yhteisesti kustantajien ja kirjastojen vaivaa.

Miten olisi? Tällainen Kansallisen digitaalisen kirjaston taustalle tai viereen, niin avot.


risto.heikkinen@jamk.fi

Kohta perillä

Vielä puolitoista kilsaa Äkäshotelliin. Ja hiphei, siinäpä se.

Keimiöjärveltä eteenpäin

Tämän päivän teemana on hiihto Jeris- ja Ylläsjärven jäillä ja siirtyminen Pallaksen suksikulttuuripiiristä äkäslompolaisen hiihtosivilisaation alueelle.

Niinpä niin

Yhden hengen retkikunta matkalla Hot. Pallakselle. Lounas tuoksuu jo melkein. Oliskohan tarjolla myös suihku & sauna?

Valoa on

matkalla Nammalakuruun.

Illalla

tupaan tuli vieras tutunoloinen.

Tämmöistä

on Lumiplaneetalla. Sioskurun varaustuvassa yksin. Vastarinteessä muita poroja.

Crash

eli Kolari

Tambere

Juna tunnin myöhässä. Odottelu karistaa kiireen tunnun.

Rinkka ja ahkio pakattu

ja sitten vielä yksi työpäivä.

Tuntuu, että vaivalloisin homma on raahata huomenna tavarat junaan ja lauantaiaamuna edelleen junasta linja-autoon. Sitten ollaan lopulta lähtöpisteessä, mikäli kaikki menee niin kuin pitää.

Yhteisöllisen median testausta

Lappi-vaelluksen alla.

Iloa Googlen katunäkymistä

Google avasi 9.2. Street View -palvelun myös Suomessa. Nyt näkee, missä päin Google-autot ovat ajelleet kesällä 2009. Yllättävän paljon ne ovatkin ehtineet pientareita, metsän laitaa, peltoja, taloja ja soratien pintaa kuvata. Keli on koko ajan selkeä - kiva kulkea.

Liekö missään haastateltu näitä kesätyöntekijöitä? Oletettavasti homma on ollut lähellä unelmajobia.

Media on pitänyt isoa ääntä siitä, että palvelu loukkaa yksityisyyttä. Kamera kun on kuvanut ihmisiä noloissa tilanteissa ja tunkeutunut takapihoille. Rekisterikilpiä ja kasvoja siellä sun täällä on jäänyt sumentamatta. Tietosuojavaltuutettukin on herännyt talviuneltaan ja on kovin pahalla päällä.

Kaiken negatiivisen paukutuksen varjoon on selkeästi jäänyt, kuinka hienosta palvelusta on kyse: on mukava katsella esimerkiksi lapsuudesta tuttuja teitä, jonne harvoin nykyisin ennättää, ja nähdä kolmessa vuosikymmenssä tapahtunut muutos. Samoin voi käydä muissakin maisemissa mielijohteesta. Kävin äsken tarkastamassa Kilpisjärven raitin ja Hailuodon lauttalaiturin. Tai sitten voi hakea summittaisen soratien syrjäseudulta ja katsella sen hiljaista autiota maisemaa.

Tästä on varmaan iloa tutkimusaineistona. Heh, varsinainen digitointiprojekti, joka olisi luultavasti jäänyt perinteisemmiltä muistiorganisaatioilta tekemättä. Mikähän lie ollutkaan koko homman budjetti? Tämän päälle voi myös rakentaa luultavasti monia paikkatietoon liittyviä sovelluksia Google Mapsin tavoin. Milloin saamme käyttöön ohjelman, joka tekee määritellystä reitistä videoesityksen? Voisin mieluusti tehdä tällaisen softan avulla osan kotimaan matkailusta olohuoneen sohvalta.

Aika on pysähtynyt Kajaanissa Komiahon Teboililla.